Kalervo Veijola

Elokuun lopulla 1992 Haukiputaan poliisi sai tehtävän mennä selvittämään eroavan avioparin välejä. Pariskunta oli ollut yksissä kymmenen vuotta. Heillä oli 5- ja 7- vuotiaat lapset, mutta jokin oli parisuhteessa mennyt pieleen.
Lasten äiti soitti naapurista poliisipäivystykseen. Hän pyysi apua, sillä mies ei suostunut luovuttamaan 30-vuotiaalle vaimolleen tämän tavaroita.
Paikalle lähetettiin rikosylikonstaapeli Lasse Hanhela ja ylikonstaapeli Kalervo Veijola, jotka tunsivat kohteessa asuvan miehen.
Kun paikalle saavuttiin, ensimmäisenä poliiseja tervehti perheen Jesse-koira. Veijola veti ulko-oven auki. Samassa jysähti. Talon isäntä ampui poliisin. Haulit osuivat suoraan kasvoihin.
Veijolan takana oli partiokaveri ja paikalle saapunut ampujan vaimo. He pakenivat hurjistunutta haulikkomiestä. Sitten kuului jälleen laukaus. Rikosylikonstaapeli sai osuman selkään ja niskaan. Hän kuitenkin selvisi ampumahaavoista.Vaimo pakeni naapuriin. Ampuja tuli perässä. Mies ampui jälleen. Naiseen osui vain osittain. Haulikkomies oli jo poistumassa, kun hän ampui uudelleen. Tämä laukaus oli valitettavan tarkka. Nainen kuoli naapurin pihaan.
Seuraavaksi mies käänsi haulikkonsa itseään kohti. Hän asetteli piiput suuhunsa ja koukisti sormensa viimeisen kerran. Pam! Haulikkomies jäi makaamaan vaimonsa viereen.
Tämän jutun kirjoittaja kävi tapaamassa Veijolan poliisitovereita pian surman jälkeen. Tunnelma Haukiputaan poliisilaitoksella oli pysähtynyt. Virkatoverit olivat silloin huolestuneita poliisien suojavarustuksesta. Kirjoittamani artikkelin jälkeen poliisin suojavarusteita parannettiin.